| Lokale finske sanger Kirjeen kirjotin kullalleni Kirjeen kirjotin kullalleni sekä isälle ja äitille että rauat on rasittanheet minuakin näin nuorella iälläni Van älä sinä aitini sitä sure vaikka minuelle on käynyt näin Vaan sure niitä kauniita neitoja jotka minultaki sinnet jäi Linnan muurit olen jättänyt Läksin aaltoja kulkemaan. Sillä laineilla luotu olen heilumaan enkä kotiani itkemään. Ja jos tekän kotissanne ikävä tullee niin turvatkaatte Jehovaan älkää lähtekö mun perässäni kulkemaan Sillä lavea on Venäjän maa. Sang etter Aksel Eriksen, Skibotn. Tekst nedtegnet av Bjørnar Seppola. Noter av Terje Aho. Se vedlegg 1 Siniaaltoisia pitkin Siniaaltoisia pitkin laiva uljas keinuaa lännen ruskapurppurainen päivän tuloa ennustaa Kannella on kaikka hilja ilolaulut tauonneet peräsimen ääni yksin hiljaisuuten häiritsee Kapteenilta käsky tuli seilit alas vetäkää laivan surukippu ylös puolitankoon vetäkää Määrkään kylmään hautaan täytyy meiän tänne laskea yhten tovereistanne jonka elo on päättynyt Arku kankahasta oli Seilit valmiiks laitettu Nuorten merimiesten kaapu Laivan kupeen siottu Kapteenilta käsky tuli ruumis mereen lasketaan kyynelsilmin meripojat siunausta kuuntelit Eipä ruusut eikä liljat merimiehen haudal `kukkoista Aalto tulee toinen menee Kaikki murheet silittää Tradisjonell sjømannssang fra Skibotn Tekst nedtegnet av Bjørnar Seppola. Noter av Terje Aho. Se vedlegg 2 Virsi kuoleman ovella Utdrag fra salmen «Virsi kuoleman ovella» (Salme ved dødens dør) skrevet av Johan Peder Johansen til bruk i hans egen begravelse. Nuotti (tone): Armon lapset kaikki täällä. Jopa aikani jo joutuu Täältä poies lähteä. Monta vaaraa ompi ollu Tällä korven matkalla. Sielä murskyilma ollut Ussein maailman merellä. Vihollinen houkutellut Kyllä monel`synnillä Etten olis tetä nähnyt Itse edes astuva Saarnan ääni eesä käynyt Huutain voiton äänellä Synnit olen anteeks saanut, Kaikki herran nimessä, Siin`on mulle voitto tullut Vapahtajan veressä. Uskon kauta olen vapaa Tässä armon meressä Vaikk`on olleet kyllä raskaat Lunnnnnastusta tehtessä. Ja niin armost`autuaaksi Uskon kautta tulenkin Sill`en tule paremmaksi Vaikka täälä viipyisin. Heti astun poikki sillan Toisel`puolel`kuolemaan Uskon sana näyttää rannan Ihanalta loistavan. Siel`ei enää kylmä tuuli Henkeänin ahtista; eikä myöskään musta pilvi Peitä Herran armoa.. Siellä Pyhiin äänet soivat Heliästi kunniass`, Enkelein kans`yhtes ovat Kiittäin voiton Kuningast. Hyvästi nyt sanon Teille Rakkat matkakumpaanit Taivahassa tullee meille ilon ajat ijäksi! Nedtegnet av Bjørnar Seppola Rannalla joen vierellä istun pahal`mielellä. Mä istun keskel`rutoa. Kuulen vain joen huutoa. Tänäkin tuorestaiyönä on vaiva minulla työnä. Kun vaiva sydäntäni kaluaa ei ois kun hautahan halua. Vaikka vaiva kuinka ois ei pääse täältä kuiten pois. Ennenko annetaan lupa. Ois aika siihen asti hupa! Nyt on se aika vuodesta ihmiset joka puolesta tuonne merelle he seiavat aaltojen nenissä heiluvat. Siellä aavassa ja kaukana on meri monelle hautana. Jos jollekki on hyvyyteen monen se viepiiki syvyyteen. Vähän nyt sitäkin selvitin. Meri vei minunkin veljenin. Spitsbergin åitkäl`vesisel`tiel` hän kuolemahan joutui siel`. Kylässä yhessä eräässä paikassa Yykeänperässä jossa on tämä laulu laitettu, ikävästä olenosta kaivettu. Utdrag av ei vise som Edvard Karvonen, Skibotn, skrev til minne om sin bror som omkom på Ishavet. Visa var i alt på 21 vers. Tekst nedtegnet av Bjørnar Seppola. Noter av Terje Aho. Se vedlegg 3 Kilde: «Menneske og miljø i Nord – Troms» Årbok 1987 |
|
Skrevet av Liv Johansen, fredag, 13.11.2009 - klokken 13:21
Sist endret: fredag, 13.11.2009 - klokken 13:29
Sist endret: fredag, 13.11.2009 - klokken 13:29